Täydennä sananloppu oikeassa muodossa

AIKAMME LEVOTTOMUUDESTA

Näin lukuvuo lopuksi on usein sellainen olo kuin olisi maantiejyrä alle jäänyt. Pimeä talvi ja runsa ylity, monenmoiset kissanristiäiset ja kaikki se, jo ei vaan olemassa olevan ajan puittei kykene, painaa. Tuntuu siltä, että univaje on viikkotolkulla, kun vaan ehtisi nukkua. Vähi eri aurinko alkaa kurkkia ikkunoista sisään ja ensin pikkuiset silmut tulevat pui, sitten krookukset, sinivuokot ja leskenlehdet. Jo kohta kurjet muuttavat ja joutsenet lentävät piha yli. Vastahakoisesti on (pakkorakenne ->) raahaudu talven pimeistä onkaloista aurinko (jotta -lauseenvastike ->)huomata, kuinka ränsistynyt sitä onkaan! Ranna ei voi mennä. Alkaa jokavuotinen henkinen remontti…joikin kohdalla fyysinenkin. Pitkä talve palautumi menee kuitenkin aina melkoinen tovi, tuntuu, että vuosi vuode pidempi.

Oma elämäni olen havainnut, että yhä tärkeämmä tulee erään asian oppiminen, nimittäin levon ennakoinnin. Pelkkä kalenteri tiukka tyhjä pitämisen yrittäminen tai ei:n sanominen ei riitä, vaan pitää oppia myös armollisemmaksi itselleen ihan välttämättömikin asioi. Ihan aina ei voi jättää itse huomioimi vihoviimeise sija tärkeysjärjestyksessä. Ulkoapäin meille tulee valtava määrä kaikenlai, mihin meidän tulisi osallistua, jo olisi kiva osallistua ja lopulta kadotamme oman ääne ja tietoisuute si, mitä ihme lopultakin olisimme itse halun, jos joskus olisi ollut hetkikin aikaa pysähtyä mietti. On tietenkin persoonakysymys, toiset kaipaavat enem ja toiset vähe pysähtym ja tyhjyyden tiloj - itse kuulun siihen ryhmä, että tietty määrä rauhoittum ja yksinäisyy on minulle elinehto. Kun sii ei aina ole mahdollisuu, uupumus tulee voimakkaa jokin vaihee ja lamaannuttaa koko ihmi. Jospa ensi syksynä onnistuisi parem levon ennakoimi?

Jos asettaisi asiat tärkeysjärjesty ja pohtisi si, mi kuluneen talven aikana on tavoite, hämmästyttäis. Ensisijoi asettuisi ehkä sellaisia seikkoja, jotka eivät ehkä ole niin kovin tärkei, mutta vievät kaik aja. Olisi ehkä syytä katsahtaa peil ja miettiä arvo uudelleen. Lasten menestyminen on tietenkin mukava asia, mutta onko sentään perhe kanssa vietetty aika niin tarpeeton, että sitä ei tarvita lainkaan? Onko työ niin merkittävä asia, että siellä on syytä viettää kaksi
kolmasosaa valveillaoloaja, joskus enemmänkin? Onko meillä kenekään lupa unohtaa oma itse huolehtiminen työn ja ulkoapäin tulevien toiveiden ja pyyntöjen johdo?

Tä väli, tätä tekstiä (samaan aikaan -lauseenvastike ->) kirjoitta, ystäväni tuli käy kahvilla. Sain tietää hänen juuri (että-lauseenvastike ->) luke hyvin kirjan ja käy metsässä pitkä kävely nuuhki havuntuoksua. Hän vaikutti tyytyväise ja hyvin levännee. Hän kertoi (että-lauseenvastike ->) ollee puoli vuotta sairaslomalla uupumu vuoksi. Sitä ennen tiesin hänen (että-lauseenvastike ->) teh pitkiä työpäiviä ja viettä paljon aikaa rakennuksilla – ystäväni nimittäin rakensi miehensä kanssa talon viime vuo aikana. Hän oli saanut korjatt itse laiminlyönnin levolla.

(Kun -lauseenvastike ->) Kysy häneltä, millaisen vinkin hän haluaisi antaa meille talven (agenttipartisiippi ->) aiheutta väsymyksestä toipuvi, hän kallisti päätä, mietti pitkä ja sanoi sitten: ”Kai meidän pitäisi oikeasti miettiä kunnon strategia aikamme levottomu vastaan…(joka puolella, joka paikassa =) kaikkia on niin paljon houkutuksia ja tarjontaa, että henkinen vastustuskyky loppuu kesken. Haluamme olla hyviä ihmisiä oman onnellisuute kustannukse. Jos et osallistu, olet huono. Elämme ristiriida, toisaa meillä on kaipuu yhteisöllisyy ja toisaalta tarvitsemme yksinäisyy. Ennen oli paljon yksinkertaisem, kun tuttu ja autta suku asui lähe, se oli luonnollinen yhteisö. Nyt suku, ystävät, koko elämä on sirpalei pitkin maailmaa, kaikki globaalit yhteisömme vaativat hoivaami ja jos meillä on lisäksi vaativa työ, opiskelu, tai jokin muu, ei ole ihme, että voimat loppuvat kesken. Ei ihminen ole rakennettu sellais varten, nykyihmise on kovin vähän sellaisia paikkoja, joissa se täyttäisivät itse, mutta aika paljon on pohjattomi kaivoj, joihin voi kaataa vettä loputtomi, eivätkä ne silti koskaan täyty. Itsesuojelu pitää vaan oppia.” En tiedä, viisastuinko noista sanoista, mutta pysähdyin kyllä niitä mietti ja sitä myös, miten niitä henkisiä tankkauspaikkoja voisi lisätä itse ja toisi. Miten olisi mahdollista elää (siten, että ei kuormita =) kuormitta itseä ja toisi niin paljon?

MA 2010