KIRJOITA OBJEKTIT OIKEASSA MUODOSSA.

ISÄNTÄ JA KUOLEMA

photo © 2006 Brent Moore | more info (via: Wylio)


Olipa kerran maatilan isäntä, jonka lapset olivat jo aikuisia, pojat naimisissakin.
Vanhempi poika ja hänen vaimonsa olivat jo kauan odottaneet, että isä antaa (maatila)
heille. Vanha talonpoika oli kuitenkin vahva ja hyväkuntoinen, eikä
ajatellutkaan maatilan (luovuttaminen) . Hän toki pelkäsi, että
kuoleman hetki saattaisi olla lähellä ja maatila siirtyisi pojalle.
Eräänä päivänä ukko meni tietäjän luo. Hän halusi kuulla, kuinka paljon elinaikaa hänellä
vielä oli jäljellä.

Tietäjä tutki (mies) ja sanoi: ”Kun olet aivastanut kolme kertaa, kuolema
tulee.” Ukko lähti surullisena kotiinsa ja päätti varoa (aivastaminen) .
Kun hän tuli kotinsa portista sisään, hän tunsi, että häntä aivastuttaa - ja hän
aivastikin.

” Voi hyvänen aika. Kaksi kertaa enää jäljellä! ” huokaisi ukko. Seuraavana päivänä ukon
oli mentävä myllyyn. Myllyssä pölyä meni hänen nenäänsä. Hän aivasti taas.
”Mitä minä teen? Yksi ainoa kerta enää jäljellä”, valitti ukko. Hän meni kiireesti
myllystä ulos, ettei enää tapahtuisi onnettomuutta. Kun leipävilja oli jauhettu valmiiksi,
ukon piti mennä (jauhot) noutamaan. Hän meni myllyyn, nosti (jauhosäkki)
selkäänsä ja kiirehti myllyn pihalle. Mutta tuskin hän oli ehtinyt ovesta
ulos, kun hän tunsi, että taas häntä aivastuttaa. Ja hän aivastikin kolmannen kerran.
” Voi että! Nyt olen kuollut”, huokaisi ukko. Hän pudotti (säkki) hartioiltaan ja
kaatui itse säkkinsä viereen.

Myllärin siat huomasivat pihalla (lojuva jauhosäkki) ja
rupesivat tutkimaan (se) . Ukko näki (se) ja valitti:” Voi teitä paholaisia. Jos
olisin vielä elossa niin kyllä saisitte minulta (selkäsauna). Mutta nyt,
kun olen kuollut, en voi tehdä (mikään) .

Mylläri tuli pihalle ja näki (mies) lojumassa jauhosäkin vieressä ja siat
hajottamassa (säkki) . Hän kysyi ihmetellen:” Ukko, mitäs sinä teet?” Ukko vastasi;” Ai, että mitäs teen? Olen kuollut, en voi tehdä (mikään) . Jos olisin elossa, ajaisin (siat) SIAT pois, mutta eihän vainaja (se) SITÄ voi tehdä. Ole kiltti ja aja sinä (siat) pois.” Mylläri ihmetteli:” Vai olet sinä kuollut. Sepä vahinko.” Mylläri otti (piiska) , ajoi sillä (siat) pois, mutta antoi ukollekin pari
(lyönti) selkään.

Ja kas ihmettä! Ukko hyppäsi seisomaan ja sanoi myllärille:” Kiitos, kiitos hyvä mies,
kun herätit (minä) kuolleista. Muuten olisin ollut ikuisesti vainajien joukossa.”
Ukko nosti (jauhosäkki) vankkuriin ja ajoi kotiin. Sen jälkeen hän ei
halunnut enää tietää (mikään) kuolemasta. Ja jos hän ei ole kuollut, hän elää
vielä tänäkin päivänä.

Lähde: Satu ystävältä. Toim. Anna Liisa Salmela
Tehtävä: Koulutuskeskus SalpausKIRJOITA OBJEKTIT OIKEASSA MUODOSSA.

ISÄNTÄ JA KUOLEMA

photo © 2006 Brent Moore | more info (via: Wylio)


Olipa kerran maatilan isäntä, jonka lapset olivat jo aikuisia, pojat naimisissakin.
Vanhempi poika ja hänen vaimonsa olivat jo kauan odottaneet, että isä antaa (maatila)
heille. Vanha talonpoika oli kuitenkin vahva ja hyväkuntoinen, eikä
ajatellutkaan maatilan (luovuttaminen) . Hän toki pelkäsi, että
kuoleman hetki saattaisi olla lähellä ja maatila siirtyisi pojalle.
Eräänä päivänä ukko meni tietäjän luo. Hän halusi kuulla, kuinka paljon elinaikaa hänellä
vielä oli jäljellä.

Tietäjä tutki (mies) ja sanoi: ”Kun olet aivastanut kolme kertaa, kuolema
tulee.” Ukko lähti surullisena kotiinsa ja päätti varoa (aivastaminen) .
Kun hän tuli kotinsa portista sisään, hän tunsi, että häntä aivastuttaa - ja hän
aivastikin.

” Voi hyvänen aika. Kaksi kertaa enää jäljellä! ” huokaisi ukko. Seuraavana päivänä ukon
oli mentävä myllyyn. Myllyssä pölyä meni hänen nenäänsä. Hän aivasti taas.
”Mitä minä teen? Yksi ainoa kerta enää jäljellä”, valitti ukko. Hän meni kiireesti
myllystä ulos, ettei enää tapahtuisi onnettomuutta. Kun leipävilja oli jauhettu valmiiksi,
ukon piti mennä (jauhot) noutamaan. Hän meni myllyyn, nosti (jauhosäkki)
selkäänsä ja kiirehti myllyn pihalle. Mutta tuskin hän oli ehtinyt ovesta
ulos, kun hän tunsi, että taas häntä aivastuttaa. Ja hän aivastikin kolmannen kerran.
” Voi että! Nyt olen kuollut”, huokaisi ukko. Hän pudotti (säkki) hartioiltaan ja
kaatui itse säkkinsä viereen.

Myllärin siat huomasivat pihalla (lojuva jauhosäkki) ja
rupesivat tutkimaan (se) . Ukko näki (se) ja valitti:” Voi teitä paholaisia. Jos
olisin vielä elossa niin kyllä saisitte minulta (selkäsauna). Mutta nyt,
kun olen kuollut, en voi tehdä (mikään) .

Mylläri tuli pihalle ja näki (mies) lojumassa jauhosäkin vieressä ja siat
hajottamassa (säkki) . Hän kysyi ihmetellen:” Ukko, mitäs sinä teet?” Ukko vastasi;” Ai, että mitäs teen? Olen kuollut, en voi tehdä (mikään) . Jos olisin elossa, ajaisin (siat) SIAT pois, mutta eihän vainaja (se) SITÄ voi tehdä. Ole kiltti ja aja sinä (siat) pois.” Mylläri ihmetteli:” Vai olet sinä kuollut. Sepä vahinko.” Mylläri otti (piiska) , ajoi sillä (siat) pois, mutta antoi ukollekin pari
(lyönti) selkään.

Ja kas ihmettä! Ukko hyppäsi seisomaan ja sanoi myllärille:” Kiitos, kiitos hyvä mies,
kun herätit (minä) kuolleista. Muuten olisin ollut ikuisesti vainajien joukossa.”
Ukko nosti (jauhosäkki) vankkuriin ja ajoi kotiin. Sen jälkeen hän ei
halunnut enää tietää (mikään) kuolemasta. Ja jos hän ei ole kuollut, hän elää
vielä tänäkin päivänä.

Lähde: Satu ystävältä. Toim. Anna Liisa Salmela
Tehtävä: Koulutuskeskus Salpaus