KIRJOITA SANAT OIKEASSA MUODOSSA.

KOUKUSSA KOFEIINIIN

Suomessa on mahdotonta olla (JUODA) kahvia.

Minulla on kummallinen suhde (KAHVI) . Rakastan (SE) , koska se piristää, hellii makuhermoja ja antaa hyvän olon. Vihaan (SE) , koska yhtä usein se maistuu (KITKERÄ) , korventaa mahaa ja saa pääni sekaisin.

Inhoan (ITSE) , koska olen selvästi kofeinisti: minun on (SAADA) joka päivä kaksi (KUPILLINEN) kahvia. Vähemmän on liian vähän, enemmän taas liikaa.

Arabialaisten (KEKSIÄ) kahvi, ”islamin viini”, on nautintoaine kuten tupakka, alkoholi tai suklaa. Kolmesta viimeksi mainitusta irtauduin kertaheitolla pelkästään (PÄÄTTÄÄ) , että nyt saa riittää. Sen jälkeen en kaivannut (NE) , enkä kärsinyt edes vieroitusoireista.

Kahvista sen sijaan en tunnu (PÄÄSTÄ) eroon. Jos yritän jättää päivän ensimmäisen kupillisen (JUODA) , kestän ehkä puoli tuntia ennen kuin on pakko hakea kahvia. Kun muut juovat jälkiruoaksi kahvin, minä jätän väliin – ja seison kohta kahviautomaatilla.

Joskus yritän ajatella (RIISTÄÄ) kahvinviljelijäparkoja, jotka poimivat papuja nälkäpalkalla, jotta minä saisin kahviannokseni halvalla. (JUODA) kehitysmaakaupan kahvia tunnen itseni (SOLIDAARINEN) , mutta mukavuudenhaluisena ostan silti enimmät kahvini lähikaupan tarjouksesta.

Kammoan dopingia, mutta silti juon kahvia. Kun luin (JOKIN) , että syötynä kofeiini on yhtä (MYRKYLLINEN) kuin plutonium, jätin ehkä yhden kupillisen (JUODA) .

*

Koska suomalaiset ovat maailman (KOVIN) kahvinjuojia, olen pulassa. Joka paikassa (TARJOTA) kahvia, jokaiselle on (TARJOTA) kahvia.
Äskettäin viihdytin viikon verran (ULKOMAALAINEN VIERAS) ja huomasin taas kerran, että ilman (KAHVI) Suomi ei yksinkertaisesti toimi.

Kun saavuimme lentokentältä, joimme tietysti tulokahvit. Seuraavana päivänä vieras halusi ostoksille, joten vein hänet Helsingin (KESKUSTA) . ”Onpas teillä täällä paljon (KAHVILA) ”, hän huomautti kohta, kun astelimme Espaa.

Jalkakäytävälle nostetuissa pöydissä hytisi muutama asiakas. ”Helsinkiläiset istuskelevat mielellään katukahviloissa (NÄYTTÄYTYÄ) ja (KATSELLA) ohikulkijoita”, esittelin kuin paraskin matkaopas, vaikka (MINÄ) naurattaakin pintajengin halu leikkiä keskieurooppalaista.
”Nykyisin on myös suosittua juoda erilaisia sekoitus- ja maustekahveja”, jatkoin, mutta jätin (MAINITA) , etten ymmärrä kahvin hienouksista mitään. Minusta kahvi maistuu (HYVÄ) , jos juon sitä miellyttävässä seurassa tai sopivassa tilanteessa, syksyisellä luontoretkellä tai kesämökin kuistilla, oli se (TEHDÄ) mistä ja miten tahansa. Ja hienokin sekoitus väärän ihmisen kanssa tai ankeassa palaverissa on pahaa.

*

Muotikahviloiden sijaan vein vieraani Kauppatorille kahvitelttaan. Istutin hänet keikkuvalle muovilaatikolle ja tilasin kahvit ja lihapiirakat. ”Meatpie”, opetin. ”Li-ha-pii-rak-ka.”
Vieraani hörppi (NAUTISKELLA) kahvia pahvimukista ja mussutti rasvaista lihistä. Hän uteli, onko teltta tosiaan pystyssä läpi talven ja onko lattialla siis lunta.

Kuvittelin, kuinka hän kotonaan kertoo tarinoita eksoottisesta pohjolan kaupungista, jossa jääkarhut latkivat kahvia kadulla keskellä (TALVI) .

Teltassa istui eläkeläisiä, siirtolaisperhe, virkamies ja pari hienoa rouvaa. Mainostin ylpeänä, että kahviteltta on kuin Suomi: demokraattinen. ”Mutta kyllä täällä käyvät kuninkaallisetkin”, en malttanut olla (LISÄTÄ) .

Vieraani oli vaikuttunut. Hän ei ollut tavannut vastaavaa missään päin (MAAILMA) .

*

Seuraavina päivinä vieraani tutustui väkisinkin (SUOMALAINEN KAHVIKULTTUURI) , ja samalla minä sain mittani täyteen kahvia.

Merenrantakahvilassa katselimme (LAIVAT) ja ryystimme kahvia. Venäläistyylisessä kahvilassa pulitimme laihasta litkusta mukisematta kiskurihinnan. Kylässä meille (TARJOTA) kahvia ja pullaa. Vain kunnon tervaiset huoltoasemakahvit jäivät juomatta, samoin aidot suomalaiset kahviplöröt (NUOTIO) ääressä.

Iltaisin vieraani tutki Helsingin karttaa ja muisti kahviloiden mukaan, missä olimme käyneet.

*

(VIIMEINEN PÄIVÄ) vieraani halusi vielä kerran kahvitelttaan. Se oli hänen mielestään parasta, mitä hän matkallaan oli nähnyt, potkukelkan ja kolminkertaisten (IKKUNAT) lisäksi. ”Jos minä (ASUA) Helsingissä, kävisin täällä joka päivä”, hän selitti innoissaan.
(PAKATA) matkalaukkunsa hän ehdotti ”suomalaiseen tapaan” lähtökahveja. Voi ei, ajattelin ja keitin kahvit, mutta join itse pelkkää vettä.

Lentokentällä (KUULUTTAA) , että koneen lähtöön olisi tunti aikaa. En ihmetellyt, kun vieraani sanoi: ”Ei mutta, sillä (AIKA + HAN) me ehdimme hyvin juoda kahvit.”

Hän joi kahvia, mutta minä otin tuoremehua. Vielä pari päivää, ja olisin päässyt (KAHVI) kokonaan eroon.


Tekstilähde: Vanha HS:n Kuukausiliite