Täydennä sana oikeassa muodossa.



Tekstinäyte Tove Janssonin Kesäkirjasta, s. 8-9:

"Minä tahdon ui", sanoi lapsi. Hän odotti vastaus, mutta s ei tullut. Ja niin hän riisuutui, hitaasti ja arastellen. Ei voi luottaa sellai; joka aina vain antaa kaiken tapaht. Hän pisti jalkansa ve ja sanoi: ”Kylm”.

"Tietysti se on kylm", vanha nainen vastasi. Hänen ajatuksensa olivat muua. "Mi sitten kuvittelit?"
Lapsi liukui ve vyötäisiän myöten ja odotti jännittyn. "Ala ui", hänen isoäitinsä sanoi. "Sinähän osaat." "Tässä on syv", ajatteli Sophia, "hän on unohtanut, etten minä ole koskaan uinut näin syvä vede ilman, että joku on ollut muka." Ja niin lapsi tuli takaisin yl, istahti kallio ja ilmoitti: "Näyttää olevan kaunis ilma tänään."

Aurinko oli jo ehtinyt korkeam. Koko saari kimmelsi, ja meri, ja ilma oli hyvin kevy.
"Minä osaan sukeltaa", Sophia sanoi. "Tiedätkö sinä, millai se on kun sukeltaa?"

***

"Uskotko, että minä osaan sukelt, vaikken sinu näytäkään?" kysyi lapsi.
"Uskon, uskon", isoäiti vastasi. "Pue ysi nyt, niin keritään koti ennen kuin isäsi herää."
Väsymys alkoi tuntua hiljalleen. "Kun päästään koti", hän ajatteli, "kun päästään sisä taas, taidan nukk vähäsen. Ja täytyy muistaa sanoa lapsen isä, että se vieläkin pelkää syvä ve."

Tove Jansson: Kesäkirja. Wsoy, 2008 (seitsemäs painos). (Pieniä muutoksia, MA)