Täydennä sana oikeassa muodossa

LOIRI JA LAULUJEN LUNNAAT

Mika Kaurismäen dokumentti Vesa-Matti (Loiri) on tyylitajuinen ja täyteläinen. Se on leppoisa henkilökuva, jossa Loirin yksityinen elämä ja taiteilijaura vuorottelevat sopusuhtaisesti.

Haastatteluja ovat antaneet Loirin (lähimmäinen, monikko) ja (vanha, monikko) (yhteistyökumppani, monikko) . Vaikka kaikki toki muistelevat (Loiri) lämpimästi, lausunnoissa ei haksahdeta (mauton) (palvonta) .

Ja kun Loiri kertoo (itse) , ei hänkään turhia romantisoi. Koko ura kuulemma perustuu (se) , että ”saisi paremmin naista”. Mitäpä (se) kiertelemään.

Vaikka ei se ehkä ole koko totuus.

Kohtauksia avioliitosta

Kaurismäki käyttää tarkasti (arkistomateriaali) antaakseen (kuva) Loirin monipuolisesta urasta (koomikko) , (draamanäyttelijä) ja (muusikko) . Mikko Niskasen Pojista siirrytään nopeasti (Lapualaisooppera) , jossa Loiri, Kalle Holmbergin mukaan, yhdisti kaikki lahjakkuutensa lajit.

Kun Spede sitten tuli (kuviot) , Loiria varoitettiin (sortua) (halpa) (viihde) . Toisaalla Spede taas vaati, että Loiri omistautuisi (Turhapuro) eikä ottaisi vastaan (muut) (projektit) . Hankalaa! 70-luvulla, Leino-lauluillaan, Loiri kertoo todistaneensa, että hän on muutakin kuin koominen viihdyttäjä.

Kun vanhat vaimot kertaavat Loirin (rakastajaluonne) , menevät todistajanlausunnot hauskasti (risti) . Loiri itse sanoo, etteivät naiset ole häntä jahdanneet, mutta Hannele Lauri väittää ihan (toinen) .

Kaurismäki dramatisoi nokkelasti avioelämän (vaihe) Turhapuro-lainauksilla. Näyttelijän oma boheemius ja Turhapuron renttuilu ovat rinta rinnan. Se on (looginen) , sillä Loiri oli mukana rakentamassa (roolihahmot) Speden kanssa.

Huumori ja vakavuus vuorottelevat (dokumentti) samalla lailla toisiaan tukien kuin Loirin elämässäkin. Kaurismäen näkemys on tunteellinen mutta ei pateettinen.

Ja elämä jatkuu

Lopulta mukaan tulee (vakavampi) (sävy) , (mystiikka + kin) . Loiri muistelee kuolemanraja(kokemukset) ja (näky) , jonka jakoi poikansa kanssa. Kiinnostavaa yhtä kaikki.

Työmetodit ovat jääneet henkilökuvan (ulkopuoli) . No, ehkeivät ne sitten (kuka) kiinnostaisikaan. Ja onhan mukana sentään yksi kohtaus, jossa Loiri Esko Salmisen kanssa palaa Rauta-ajan (kuvaussessio) . Roolit jäävät kuulemma helposti (päällä) , eikä näyttelijän herkkyys ja haavoittuvuus ole mikään myytti.

Kaurismäen näkemyksessä korostuu musiikki, luonnollisesti, sillä (levyt + hän) Loiri tekee yhä. Dokumentin kaihoisan tunnelman luovat Loirin Leino-tulkinnat, joita Kaurismäki on tallettanut herran (keikat) .

Tarinointia kehystää Lapin kesä, ne nuotiopaikat ja järven veet, joilla vanha taiteilija lepuuttaa sydäntään.

Hän vaikuttaa (itse) ja (elämä) todella (tyytyväinen) , ja ihan syystä.

Hieno mies, hieno dokumentti.

ESS 3.9.2010 (Jarno Lindemark)