Mentoreiden kokemuksia

Tie hoitajaksi -hankkeen koulutuksessa mentoreina toimineita hoitajia haastateltiin opiskelijoiden työssäoppimisjakson jälkeen. Heiltä kysyttiin kokemuksia mentor-koulutuksesta, yhteistyöstä klinikkaopettajan kanssa, mentoroinnin toteutumisesta ja opiskelijoiden opiskelusta ja sen merkityksestä työyhteisössä. Alla olevat kokemukset on koottu useamman haastattelun pohjalta.

Koulutuksesta valmiuksia
Mentorit kertoivat, että mentor-koulutus antoi valmiuksia huomata, millainen merkitys kulttuuritaustalla on. Käytännön ohjeet päivittäisiin ohjaustilanteisiin koettiin myös hyvinä. Asioiden kertaus ja syventäminen avasi uusia näkökulmia, sai arvioimaan omaa toimintaa ja antoi realistisen kuvan maahanmuuttajataustaisen opiskelijan mentoroinnista. Mentorien ja maahanmuuttajaopiskelijoiden tapaaminen koululla koettiin erittäin arvokkaaksi kokemukseksi.

Monikulttuurisuus on rikkaus
Useilla osastoilla oli aiemmin ollut maahanmuuttajaopiskelijoita tai -työntekijöitä, joten niissä oli totuttu toimimaan toisesta kulttuurista tulevien kanssa. Osastoilla koettiin, että monikulttuurisuus oli suuri rikkaus työyhteisössä. Mentorit nostivat esille erityisesti sen, miten opiskelijat saivat työntekijät ajattelemaan omaa toimintaansa. Opiskelijat kyseenalaistivat positiivisella tavalla työyhteisössä olevia asenteita ja toimintoja. Työyhteisöjä myös puhutteli opiskelijoiden tapa arvostaa ja kunnioittaa ikääntyneitä potilaita. Lisäksi opiskelijat toiminnallaan saivat työyhteisön jäsenet havahtumaan siihen, mitä ajan antaminen ja läsnä oleminen potilaille merkitsevät. Opiskelijoiden osoittama työkavereiden kunnioittaminen ja vuorovaikutuksen arvostaminen herätti työryhmissä arvostusta.

Mentoroinnin haasteet
Mentorointi koettiin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Haastetta ohjaukseen toi se, että Tie hoitajaksi -hankkeen koulutuksessa kyseessä ei ollut tutkintoon johtava koulutus selkeine opetussuunnitelmineen ja tavoitteineen, vaan jokaisella opiskelijalla oli omista lähtökohdistaan nousevat tavoitteet. Aikaisempiin kokemuksiin verrattuna haasteeksi nousi aiemman hoitotyön osaamisen puuttuminen ja osalla opiskelijoista kielitaidon heikkous. Opiskelijat joutuivatkin suuren vaatimuksen eteen opiskellessaan uutta alaa kielenoppimisen rinnalla. Lisäksi ohjauksen vaikeutena koettiin niin oma kuin opiskelijan suomenkielen käyttö. Mentorin oli artikuloitava selkeästi, käytettävä lyhyitä ilmaisuja ja puhuttava selkokieltä. Lisäksi oli varmistettava, oliko opiskelija ymmärtänyt annetut ohjeet. Tämä jäi joskus kiireen keskellä tekemättä, mikä aiheutti turhia paineita potilasturvallisuudesta opiskelijalle ja ohjaajalle. Toisaalta jatkuva ymmärtämisen varmistaminen tuntui mentoreista nololta ja he pelkäsivät loukkaavansa opiskelijaa. Kielitaidon vahvistuttua mentori saattoi luottaa opiskelijaan enemmän ja antaa hänelle vastuuta. Myös opiskelijan soveltuvuuden oikeudenmukainen arvioiminen vaikeutui, jos opiskelija ei kielitaidon vuoksi pystynyt ilmaisemaan osaamistaan ja tuomaan soveltumiseen vaikuttavia asioita riittävästi tai ymmärrettävässä muodossa esille.

Yhteistyöstä tukea
Klinikkaopettajan tiivis ja säännöllinen yhteistyö antoi tukea ohjaukseen ja opiskelijoiden palautekeskusteluihin. Klinikkaopettajalla oli riittävästi aikaa opiskelijoille, hän tunsi opiskelijat ja osasi tarpeen tullen auttaa haastavissakin tilanteissa. Hän oli myös helposti saavutettavissa. Mentoreille tarjottiin myös työnohjauksen mahdollisuus. Osa mentoreista käytti työnohjausta säännöllisesti ja palautteessa he toivat esille työnohjauksen toimineen hyvänä keskustelufoorumina ja kollegoiden keskeisenä kokemusten vaihtamisen paikkana.

Kokemuksia käytännön järjestelyistä
Opiskelijat olivat kolme päivää työssäoppimisessa ja kaksi päivää teoriaopinnoissa. Toteutus koettiin erittäin hyvänä ratkaisuna. Niin opiskelijat kuin mentorit ”saivat hengähtää” hieman ja opiskelijoiden teoriapäivien aikana mentorit huolehtivat muista työhönsä liittyvistä tehtävistä.Puolen vuoden työssäoppimisen jaksoa pidettiin pääsääntöisesti sopivan pitkänä. Opiskelija sai rauhassa tutustua osaston toimintaan ja hän ehti oppia paljon. Joidenkin mielestä jakso oli liian pitkä, sillä joskus opiskelija saavutti jaksolle asetetut tavoitteet nopeammin. Jakson pituuden tulisikin olla yksilöllinen ja sitä määritettäessä huomioitaisiin aiempi työkokemus ja osaaminen alalta, opiskelijan kielitaidon taso sekä opiskelumotivaatio. Työssäoppimisjakson aikana käytössä ollutta blogia mentorit pitivät positiivisena asiana, mutta kokivat sen käytännössä yllättävän työlääksi ja aikaa vieväksi työvälineeksi, jota ei osattu hyödyntää riittävästi.