Menetelmät

Keskeinen osa klinikkakouluttajan työtä on välillinen opiskelijaohjaus, joka tarkoittaa mentorin ja muiden työpaikkaohjaajien ohjaustyön tukemista. Klinikkakouluttajan työmenetelmänä on myös välitön opiskelijaohjaus, kun hän osallistuu käytännön työtilanteisiin työpaikoilla. Klinikkakouluttaja toimii myös ammatillisena roolimallina opiskelijalle.

Ohjaussuhteen alussa klinikkakouluttaja käy tiiviisti opiskelijan työyksikössä ja on opiskelijan kanssa useampia tunteja kerrallaan. Niinpä hänellä on hyvät edellytykset havainnoida opiskelijan aikaisempaa osaamista ja sen kehittymistä. Kuitenkin esimerkiksi hoitotyön seuraaminen sivusta neljäntenä osapuolena (potilas-mentori-opiskelija-kouluttaja) voi olla kiusallista ja turhauttavaa kaikille. Siksi on luontevaa, että klinikkaopettaja tekee hoitotyötä yhdessä opiskelijan kanssa mahdollisuuksien mukaan. Parityöskentelylle ei kuitenkaan ole edellytyksiä, jos opiskelija ei tunne potilasta riittävän hyvin ja on epävarma siitä, mitä hänen tulisi tehdä. Potilasturvallisuus ei saa vaarantua.
Kun opiskelija ja klinikkakouluttaja työskentelevät yhdessä, on mahdollista seurata läheltä opiskelijan työskentelyä ja samalla kysyä tekemisen perusteita (”Miksi pesit ensin silmät? ”Miksi laitat tyynyt jalkojen alle noin?” ”Miksi laitat käsihuuhdetta noin usein?”). Ammatillisesta osaamisesta ja kehittymisestä kertoo se, ettei opiskelija vain mekaanisesti toista näkemiään malleja, vaan myös löytää asianmukaiset perustelut toiminnalleen. Yhdessä työskennellessä klinikkakouluttaja luonnollisesti havainnoi opiskelijan taitoa kohdata potilas sekä kykyä ratkaista eteen tulevia ongelmia. Myöhemmin klinikkakouluttaja harventaa käyntejään ja ohjauksen painopiste siirtyy opiskelijan itseohjautuvuuden ja itsearviointitaitojen kehittämiseen sekä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan välisen yhteistyön tukemiseen.
 

Huuhdetta käsiin ja seuraavan asiakkaan luo. Kuva: Malla Miettinen